Viime osassa Amanda kasvoi lapseksi, ja perheeseen syntyi uusi tyttö. Tämä osa jäi jotenkin vähän pliisummaksi, koska Taipaleilla ei tapahtunut mitään kovin hohdokasta. Jatketaanpa nyt hieman Amandasta..



Toisin kuin äitinsä Heljä, Amanda aloitti heti taitojen kartuttamisen. Ensimmäisenä tyttö kuitenkin välttämättä halusi katsella televisiota, joten Kokkikouluahan sitten katseltiin yömyöhällä.



Kyöstin löydettyä lapsensa tuijottelemassa televisiota tunti toisensa jälkeen, hän kaappasi lapsen mukaansa uimaretkelle perheen upouuteen uima-altaaseen. "Älä, pikkuiseni, kuitenkaan kokeile tätä itse!" Kyösti käski esitellessään hienoja hyppytaitojaan. "Vouu, isi lentää!"



Koska Amanda päätti uida ulos uima-altaasta ja siirtyä uimaan perheen talon sisälle, päätin poistattaa uima-altaan, ettei mitään muuta yhtä friikkiä pääsisi käymään.



Amandan ensimmäinen koulupäivä. Ei kannattaisi hymyillä suu korvissa, ei se koulu mitään hupia ole.



Koska Kyösti joutui nyt olemaan päivät yksin, koska hänet oli erotettu, eikä hän kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni ja hankkimaan uutta työtä, hän soitti löytöeläinkeskukseen ja hankki itselleen pienen mustan kissanpennun, jonka nimesi Keniksi. Kyösti ei uskonut Heljän innostuvan ideasta, mutta oli kuullut Amandan pitävän kissoista, joten ehkä hankinta jotakuta ilahduttaisi. Kyöstiä se ainakin ilahdutti, mies kun oli aina ollut eläintenystävä.



Päivä tuntui liian pitkältä Kyöstin mielestä, joten hän alkoi huvikseen ja ajan kuluksi vakoilla naapureitansa. "Hyi, minkä näköinen juippi meidän naapuri onkaan!" Kyösti mutisi.



Ei olisi ehkä kannattanut vakoilla ihmisiä, sillä hetken päästä hurjistunut naapuri ryntäsi Kyöstin luoksi tönimään tätä tirkistelystä. Ehkä Kyösti oppi nytten, että naapureita ei saa tutkailla teleskoopilla heidän ollessa aamiaispöydässä.



Amanda tuli iloisena kotiin. Taskussansa hänellä oli ensimmäinen kympin todistus, ja hymy vain leveni entisestään, kun Kyösti esitteli Keni-kissan Amandalle, joka ei halunnut enää tehdä läksyjänsä eikä harjoitella pianonsoittoa, vaan helliä pientä kissanpentua.



Heljä tuli iloisea kotiin - pitkän raskausloman jälkeen hän oli vihdoinkin palannut töihin ja saanut ensimmäisenä työpäivänänsä vielä ylennyksen. Kotipihalle astuttuaan hän kuitenkin huomasi Kenin. "Mitä TUO tekee minun kotonani?" Heljä sanoi inhoa äänessään. "Ja minähän en sitten ruoki sitä enkä sen hiekkalaatikon hiekkoja vaihtele!"



Yöllä Heljä heräsi pahoinvointiin, ja juoksi suoraa tervehtimään vessanpönttöä. Eikä kestänyt kun tunti korkeintaan, kun nainen juoksi jo toisen kerran tyhjentämään vatsaansa. Kaksi ensimmäistä raskautta olivat helppoja, tämä ilmeisesti tuppaa nyt olemaan vähän vaikeampi.



Onneksi näitä avuliaita aviomiehiä löytyy vielä jonkun verran, ja onneksi Kyösti on juuri sellainen. Kiltisti mies kulki vaimonsa perässä puhdistamassa tämän likaamia pyttyjä.



Saanan vauva-aika vilahti ohi nopeasti, ja tyttö kasvoi taaperoksi, ennen kuin kerkesin noteeraamaan. Synttärikakkuakaan en kerinnyt ostaa. Heljä nukkui sikeästi raskauden väsyttämänä, joten vain Kyösti pääsi näkemään Saanan kasvamisen. Saanan horoskooppi on neitsyt, luonteeltaan hän on siisti, ujo ja toimelias marisija.



"Pois tieltä, idiootti!" Heljä huusi hädissään ruuan pyrkiessä ylös. Mutta Kyösti vaan istui tyynesti lehteään lueskellen, vilkaisi vaimoaan; "Etkö nää, että minä olen nyt asioilla tässä?" Heljä sai luvan odottaa, ja onneksi ruuat pysyivät naisen mahassa - toistaiseksi.



Heljän maha vaan kasvoi ja kasvoi. Aina tuo sama hölmistyneen iloinen ilme. Raskaus tulikin ihan sopivaan aikaan, sillä nyt Heljä saattoi olla kotona opettamassa Saanaa kävelemään ja puhumaan. Kyöstistä ei ollut apua niin mihinkään.



Kerrankin Heljän palkit näyttivät vihreätä, joten nainen laahusti Saanan kehdon luokse ja repi vauvan ylös uniltaan. "Nyt opetellaan puhumaan!" Heljä tokaisi innokkaasti. Niin kuin Amanda, Saanakaan ei ollut hirveän innokas oppimaan, vaan puhumisen harjoittelu tuotti vaikeuksia. Ajan kanssa kuitenkin tyttö alkoi älytä jotain alkeellisesta puhekielestä, ja ensimmäinen sana oli "Syöttötuoli".



Yöllä sitten oli Heljän tuska ohi, ja pienen sim-vauva oli aika nähdä maailma. Toivottavasti se olisi nyt poika, vähän vaihtelua ja saisi vähän tasattua mies- ja naisrintamaa perheessä.



Ja tottakai sieltä tuli tyttö. Aivan samannäköinen kuin isosiskotkin. Tämä pallero nimettiin sitten Nella. Samanlainen kuin isommat siskot, äidiltäänsä perinyt hiukset ja silmät. Heljän kauniit hampaat pääsivät kuvaan mukaan. Että osaankin ottaa hyviä kuvia.



Minusta tämä oli vaan niin suloinen kuva, jos ei oteta huomioon takana häröilevää Kyöstiä.



"Hyvä, me!" Heljä intoili Saanan oppiessa potalla käymisen jalon taidon. Saana katseli vain kiinnostuneena pikkusiskoaan, jolta Kyösti oli juuri vaihtamassa vaippoja.



Kyösti oli saanut takaiin työnsä rikollisuusalalla, mutta vauvojen hoivaamisen ja Kenin kouluttamisen jälkeen työpäivät tuntuivat raskailta. Kotiin päästyään Kyösti ei kestänyt edes kävellä sisälle, vaan nukahti suoraa kimppakyydistä ulos päästyään.



Kyösti ei muutenkaan näyttänyt olevan parhaalla päällä seuraavina päivinä, sillä pienetkin asiat, kuten television korjaaminen, tuottivat suuria vaikeuksia Kyöstille, jolla mekaniikka oli kuitenkin huipussa. Ehkä Heljä ei ollut huomioinut miestään tarpeeksi?



Saana kasvoi eräänä lauantaiaamuna kaikessa hiljaisuudessa. Kukaan perheenjäsenistä ei jaksanut nousta juhlimaan. Heljällä oli töitä vastasyntyneen vauvan kanssa eikä hän millään muistanut ostaa edes kakkua, mutta eipä se Saanaa haitannut. Hiukan hirvittää tämä Saanan ulkomuoto, toivottavasti kaunistuu sitten teini-ikään siirryttäessä. Tällä naamalla tytöstä ei kyllä saa mitenkään tulevaa perijää.

Ensi osa ilmestyy varmaan aika pian, näitä kuvia tuppaa olemaan vähän liikaakin. :) Mutta laittakaa toki kommenttia!